MERRY CHRISTMAS!

Päivityspostausta tulossa heti joulukiireiden jälkeen! 

JOULUKALENTERIN 11.LUUKKU - LEMPIKUVANI GEISHASTA

Vuosien varrella on tullut otettua tuhansia kuvia Keikusta, joten luukussa 11. pääsette näkemään muutamia parhaimpia niistä. Kuvat ovat itse ottamiani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Näiden kuvien alle merkattu kuvan ottaja).

Kuva: Susan W.

Kuva: Tina N.

Kuva: Susan W.

Kuva: Tina N. (?)

Kuva: Tina N. (?)

Nähdään ensiluukussa!

JOULUKALENTERIN 10.LUUKKU - TURN BACK TIME; KUKA?

Luukku yhdeksän raottaa teille hieman ovea, kuka tämä mysteeripolle nimeltään Turn Back Time on.

Sanotaanko näin - yksi kilteimmistä hevosista joita olen tavannut.
Turn Back Time a.k.a Lyyli

 Jospa aloitetaan ihan alusta.

Oli kesäkuu vuonna 2011. Etsittiin jälleen Heidin kanssa Uudestakaupungista hoitohevosta Heidille. Yksi ilmoitus loisti ylitse muiden. Tuo ilmoitus sisälsi tiedot kahdesta lämminverisestä, jotka kaipaisivat hoitajaa ja ratsastajaa.
Luettuamme ilmoituksen, soitimme samalla sekunnilla Heidin äidille. Tämän jälkeen soitettiin puhelu hevosten omistajalle, Leilalle.
Seuraavassa hetkessä oltiinkin jo tallin pihalla, innokkaina ja odottavaisina.

Juteltiin omistajan kanssa hetki, ja sovittiin että tullaan seuraavalla kerralla katsomaan hevosiakin kiireisen aikataulun takia. Palattiinkin vähänajan päästä, ja meitä vastassa seisoi upein lämminverinen mitä olen hetkeen nähnyt. Tuo sympaattinen tammamainen neiti - Lyyli, ravasi sinä hetkenä suoraan sydämeeni. Käytiin Zepon ja Lyylin selässä ja siitä alkoikin meidän hepostelu näiden kanssa.

Mentiin ensimmäiset kerrat aina Leilan kanssa tallille. Aluksi oli aina kaameasti säätöä, koska olihan uusi hevonen alla, uusi talli ja uudet ihmiset. Näihin kaikkiin tutustuminen ja tottuminen uusiin rutiineihin oli oman aikansa vaativaa, mutta veroisensa. Jossain vaiheessa laitettiinkin ennen tallille menoa Leilalle viestiä.
"Moi! Olisiko okei, jos mennään Lyyliä hoitamaan ja ratsastamaan yhdessä? Pystytäänkö menemään jo keskenämme vai tahdotko tulla vielä varmistamaan? :)"
"Moi! Voitte mennä yhdessä, laitan teille ohjeet seinälle, niin tiedätte mitä tehdä (:"
Ehkä riemuikkain hetki ikinä. Oltiin pikkuhiljaa ansaittu jopa omistajan luottamus, että pärjätään hevosen kanssa keskenämmekin. Hienoin tunne ikinä!

 Jokainen tallipäivä oli ain uuden oppimista Lyylistä. Opittiin jo vuoden sisällä niin paljon, ettei sitä sanoin voi kuvailla. Meidän tallipäivät oli myös aina ihanan positiivisia ja mukavia, ja aika oikeasti kului liian nopeasti touhutessa tallitöissä ja hevosen puunauksessa. Jossain vaiheessa Janna, meidän kaverimme liittyi mukaan, koska oli kiinostunut hevosista. Nähtiin ekaa kertaa Jannan kanssa tallilla (siis Janna on alunperin Heidin hyvä ystävä, ja tutustuin Jannaan Heidin kautta siis!) ja meilläkin klikkasi heti. Janna alkoi käydä meidän kanssa tallilla, kuvailemassa ja hoitamassa Lyyliä. Muutaman kerran Jannakin kävi Lyylin selässä, kun talutettiin häntä. Aina hymyilyttää, kun muistelee mitä kaikkea ollaan touhuttu yhdessä, ja kuinka hyviksi kavereiksi tultiin tosi nopeasti.

Oli meillä kuitenkin välillä Lyylin kanssa erimielisyyksiä - onhan se eläin, jolla on omat tunteet ja fiilikset. Tammamainen puoli löytyi tosiaan tältäkin neidiltä, ja välillä se osoitti sitä lähtemällä vähän vauhdilla liikkeelle, tai olemalla vähän nyrpeä tietyistä asioista. Tarhaan mentiin välillä astetta lujempaa, ja välillä ravatessa meinattiin lähteä pidemmällekkin juoksulenkille. Kuitenkin nuo pienet erimielisyydet ja luonteen näyttämiset opettivat jälleen uusia asioita Lyylistä.

Vähän päälle kaksi vuotta. Noina aikoina opin paljon uusia asioita hevosista, tallin hoidosta ja muusta tärkeistä asioista. Näistä en voi muuta kiittää, kuin Lyyliä ja Leilaa. Lyylin kanssa meidän tiet erosi 2013 vuoden lopulla, kun tallille ei tullut enää mentyä. Sovittiin kuitenkin Leilan kanssa, että saadaan käydä kattelemassa ja moikkailemassa Lyyliä välillä. Se oli ihanin uutinen hetkeen, koska en tiedä mitä tekisin, jos en näkisi tätä suloisuutta enää. Yksi silti tärkeimmistä hevosista elämässäni, vaikken enään vakkarina hoidakkaan. Parhaimmat kaksi vuotta tuon hevosen kanssa.

ps. noi viestit ei varmaan menneet ihan noin, mutta suurinpiirtein.

JOULUKALENTERIN 9.LUUKKU - VARUSTE HAAVEET

Ysiluukussa kurkkaillaan meidän "joululahjatoiveisiin" - varusteisiin joita tarvitsisin/haluaisin Keikulle.

1 - Horze Happy-Go-Lucky Fleeceloimi, Horze
Tällähetkellä meillä on yksi fleeceloimi, joka on tosin astetta liian pieni Keikulle (nimim. mun omatekemä), joten olen nyt suht kauan suunitellut ostavani uuden fleeceloimen ponille, kunhan löytyy oikeankokoinen ja kohtuullisen hintainen.

2 - Eskadron Rose-shampoo, Suomen Ratsutarvikeliike
Ihastuin tähän heti kun näin tämän kaupan hyllyllä! Ja meiltä puuttuu nyt shampoo, jota tosin ei talvella tarvitsekkaan, mutta ensikesää varten tämä tulisi tarpeen!

3 - Heijastinriimu, Hööks
Mikä pinkkivillitys mulle on nyt iskenyt? No, riimuja ei ainakaan meillä voi ikinä olla liikaa. Mutta tämä tulisi tarpeen, nyt varsinkin pimeillä ajoilla. Meillä on yksi oranssi vanhempi heijastinriimu, joka rupeaa pikkuhiljaa virkansa menettämään, joten uusi tulisi kipeästi tarpeen.

4 - Juoksutusdelta, Hööks
Ei niinkään kovin tarvittava ostos, mutta kätevä kuitenkin suitset päässä juoksuttaessa.

5 - Rusetit, Hööks
Mulla on tavallisia ponnareita, mutta nuo rusetit olisi niin suloisia varsinkin kuvissa ja muissa hauskoissa tapahtumissa letitettäväksi!

6 - Juoksutusliina, Hööks
Tallilla meillä on yksi yhteinen liina, mutta oma liina olisi kätevin. Varsinkin jos jollain muulla on juuri käytössä tallin liina.

Tällähetkellä me ei tarvitakkaan melkeinpä enempää tavaraa, paitsi heppanameja jotka loppuvat aivan pian. Nähdään seuraavassa luukussa!

Kuvat - Horze (loimi), Hööks (riimu, liina, delta, rusetit) ja Suomen Ratsutarvikeliike (Shampoo)

JOULUKALENTERIN 8.LUUKKU - TAVOITTEET ENSIVUODELLE

Kahdeksannessa luukussa ajattelin jakaa teille muutamia mun ja keikun tavoitteita ensivuodelle.

Maastoilua mahdollisimman paljon.
Nykyisin kierretään tosi paljon kentän uraa aina kavereiden kanssa, ja välillä varsinkin näin syksyisin käydään pieni maastolenkki. Tavoitteena olisi alkaa kiertelemään maastoja vähän useammin, niin tulisi vaihtelua meidän kentän hiekan tuijottamiseen. Sen huomaa jo ponista, että se innostuu enemmän maastoon menemisestä kuin aitojen sisällä juoksemisesta.

Enemmän maasta-käsin juttuja ja luottamus juttuja.
Yleensä aina tallilla ollessa tulee joitain pieniä seurausjuttuja harjoiteltua, mutta olisi kivempi kokeilla enemmän juttuja ja erilaisia luottamusjuttuja. Meillekkin nuo seurausjutut rupeaa olemaan jo niin peruskamaa, että ponikin jo rupeaa pian kaipaamaan uutta tekemistä.  Yksi ensivuoden ehdottomista tavoitteista siis.

poni kävi piehtaroimassa mudassa. ihana puunaaminen talliin päästyä :---) kuva 2012 kevät

Keikun kanssa kokonaan kaksistaan.
Nykyisin aina ollaan tallilla jonkun kaverin kanssa, usein Silvian ja Fanan, tai Susanin, Pinjan ja Vikun kanssa. Totta puhuen kaipaan niitä aikoja, kun sai olla rauhassa kahdestaan ponin kanssa tallilla. Nykyisin tuo käy, jos menen aikaisin tallille aamulla. Tottakai viihdymme kavereiden kanssa enemmän kuin mahtavasti, mutta välillä kaipaa sitä kaksinkeskeistä aikaakin.

Narulla ympyrällä.
Keikku ei oikein ole täysin ymmärtänyt tätä käsitystä, ja tarvitsee usein jonkun taluttamaan sen narun päähän ympyrälle, ennenkuin ymmärtää mistä on kyse. Tavoitteena olisi siis panostaa siihen, että vuoden lopussa poni kässäisi jo pienen kävelyn jälkeen ympyrällä pysymisen. Nyt poni tuppaa aina tulemaan sisälle ja luokse samantien. Tähän on siis panostamista vielä.

Tässä muutamia meidän ensivuoden tavoitteita! Onko teilläkin joitain tavoitteita ensivuodelle?

JOULUKALENTERIN 7.LUUKKU - BESTFRIEND TAG WITH MICAELA!

Kuvailtiin ykspäivä Miksun kanssa Bestfriend tag, ja päätettiin julkasta se blogeissa kanssa. Miksun blogi löytyy täältä! Jos haluatte lisää yhteisiä videoita meiltä niin ehdotuksia saa aina laittaa!

ps. en tiedä miks hiplaan kokoajan hiuksiani. ärsyttää mua

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU - 10 FAKTAA MINUSTA

Seuraten edellistä luukkua 10 Faktaa Geishasta, tulee perään 10 Faktaa minusta!

1. Olen harrastanut hevostelua/ratsastusta nyt n. 10 vuotta
Ekan kerran ratsastin mun äidin työkaverin ponilla. Sen jälkeen aloitin suskilla, josta jatkoinkin Keikun luokse ja nyt Anttilan ponitallilla.

2. Niistä n. 5 vuotta olen aktiivisesti ratsastanut ratsastuskoulussa
Suskin tallilla tosiaan. Lempihevosena mulla toimi noina aikoina Lancer, Rimpaus ja varmaankin Ella. Lancer on lämminveriruuna, Rimpaus oli ihana suomenhevostamma ja Ella lämppäritamma.

3. Mulla on ollut 2 vakituista hoito/vuokrapollea
Geisha, joka on nykyisinkin. Sitten oli Lyyli, tuo ihana siro lämminveritamma. Voin senverran vinkata, että tulette kuulemaan lisää lyylistä vielä, odotelkaa hetki!

Lyyli ♥

4. Ice Latte on aivan mahtavaa
Roberts Coffeen Ice Latte oli vissiinkin toinen kahvijuoma, mitä ikinä join tavallisen kahvin lisäksi, ja ihastuin siihen heti. Nyt tradiitioksi onkin kavereiden kanssa tullut, että Turkuun mentäessä mennään lopuksi istumaan Robertsille juomaan ice latet!

5. Rakastan kaikkea kosmetiikkaa ja meikkaamista
Vuosien varrella olen tullut enemmän ja enemmän kiinostuneeksi meikkaamisesta ja meikkaajan ammatista (jostain syystä). Muutamia kavereita on tullut meikattua vähäväliä, ja aina shoppailemassa päädyn jotakin ostamaan (useimmiten mukaan tarttuu MACin huulipuna, koska ne on jotain liian ihanaa!)

6. Mun aito hiustenväri on asfaltinväri
.. and i hate it.

7. Mulla on ollut nuorempana kissa ja hamsteri
Meillä oli mun ollessa pieni lapsi, niin sekarotuinen kissa nimeltään Vili. Ala-aste aikana mulla oli musta Syyriankultahamsteri Iines, jonka oikeeta nimee en muista vieläkään. Kerran kuulin sen, ja mitä siitä muistan, on että se oli aivan törkeen pitkä ja ihmeellinen.

8. Geishan löysin mun sukulaisten kautta
Mun mamma on hyviä ystävyyksiä Keikun entisten omistajien kanssa. Joten silloin kun heillä vielä oli Geisha, niin pääsin aina mammani ja kummitätini kanssa hoitelemaan ja katsomaan keikkua, kunnes sain mennä yksiksenikin jo.

2010

9. Valmistun n. 1,5v päästä kukkamyyjäksi!
Ei mun ensimmäinen valinta kylläkään, mutta loppuenlopuksi tää on ihan kiva ammatti! Tutustuinhan täällä sentään useisiin uusiin kavereihin, Miksuunkin!

10. Mulla on Canon EOS 600D ja siihen 18-55mm putki, sekä 75-300mm putki.
Valokuvaus on ollut miltei aina lähellä mun sydäntä, ja innostuessani kokoajan lisää kuvailemisesta, sain oman järkkärin (vissiin 2011?) joululahjaksi. Pitkään kuvailin tolla pienemmällä, mutta pidemmän putken sain vissiin viime vai edellisjouluna lahjaksi.

Nää on näitä mun ihan ekoja wnb järkkäkuvia, joille naureskelen välillä vieläkin..

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU - 10 FAKTAA GEISHASTA

Vitosluukussa ajattelin kertoilla teille Geishasta muutaman faktan, jotta tekin tutustuisitte poniin astetta paremmin!

1. Geisha on hyvin perso ruualle

Mikä tahansa pussi joka rapisee, pitää tutkia läpikotaisin jos löytyisi jotain hippuistakaan ruokaa muistuttavaa. Nurmikolle juoksee aina ensimmäisenä, ja lenkkeillessä vähänväliä poni tykkää käydä maistamassa ruohon antimia. Jostain syystä mun puhelinkin on päätynyt ponin "syö nämä" -listalle.

2. Geisha on hyvin seurankipeä ja tarvitsee kavereitaan melkein kokoajan.

Tämän olen varmaan sanonutkin monia kertoja aikaisemminkin. Keikun muuton jälkeen poni on ollut miltei erottamaton laumansa kanssa, joten alkuaikoina ei edes pystytty olemaan tallissa yksinämme ilman ponin pystyynhyppimisiä ja muita protesteja. Pikkuhiljaa ollaan oltu nyt vihdoin yksin tallissa ja kävelty hieman yksinämme, ja ponikin oppii pikkuhiljaa, ettei yksinolo aina tarkoita että kaverit lähtisi lopullisesti pois.

3. Ikäänsä nähden poni on vielä oikea energiapommi

Geisha täyttää ensivuonna 29, muttei sitä uskoisi sen luonteesta. Poni voi olla ensin rauhallisena kentän laidalla, ja seuraavassa sekunnissa juosta ympäri kenttää takapäätä heitellen ja muutoin riehuen. Jokaisella lenkillä ponin pitää jostain syystä jolkotella mun edessä vähänväliä, tai mun vieressä. Laitumelle menokin on aina yhtä V75 menoa, jolloin saakin vain yrittää pysytellä perässä.

4. Geisha stressaantuu helposti

Jos poni jää pitkäksi ajaksi yksin, tai mennään ponin "rajan" ulkopuolelle, se stressaantuu todella nopeasti. Myös uudet pelottavat tilanteet saavat luonnollisesti ponin hieman stressaamaan, mutta käsittäessään homman nimen se rentoutuu. Mutta yksinolosta ei olla vielä päästy kokonaan, niinkuin sanoinkin. Poni ilmaisee stressinsä kiertämällä kehää mun ympärillä, polkemalla jalkaa ja loppuenlopuksi pystyynhyppimisillä.

5. Huonoina päivinä poni ei ole mielyttävällä päällä

Sen huomaa jo heti tallille mentäessä miltei, onko ponilla hyvä vai huono päivä. Hyvinä päivinä se seisoo rauhallisesti, odottaa vuoroaan mentäessä jonnekkin ja toimii kuin mallioppilas. Huonoina päivinään poni ilmaisee sen olemalla hieman kärsimätön, kokoajan sähläämällä ja heittelemässä jokaista kinttuaan ilmaan. Näinä päivinä me tyydytään joko kiertämään kenttää muutamakerta tai välillä vain hoitoon, vaikka sekin tuntuu olevan niin hankalaa. Mutta aina huonoista päivistä selvitään.

6. Ponilla on tapana lähteä välillä "käsistä"

Keikku saa omia spurttejaan välillä. Viimekerta oli kun lähdettiin aamulla tarhailemaan, ja poni niin olisi halunnut päästä ensin karsinasta pois. Tultiinkin vähän vauhdilla karsinasta tarhaan ulos. Lenkeillä myös välillä tuntee narunpäässä kun poni pian syöksähtää - usein tosin nurmikolle vain. 

7. Poni vaatii astetta kokeneen käsittelijän

Vaikka Keikku on hellyttävä ja kiltti, piilee siinä se pieni shettiksen itsepäisyys, jonka takia ei välttämättä aivan aloittelijat selvisi ponin kanssa. Joinain päivinä tuntuu, että ponin voisi vain antaa jollekkin tahansa ei-hevostelijalle käsiteltäväksi, mutta seuraavassa sekunnissa poni onkin heittämässä takapäätä ilmaan ja tekemässä kaikenmaailman temppujaan. Kasvaessa itse ponin kanssa oppisin tuntemaan sen ihmeellisiä metkuja, enkä vieläkään tiedä todellakaan niitä kaikkia, joten aina saa olla hieman varovainen, että mitä se tälläkertaa keksii.

8. Keikulla on yksi jälkeläinen, Anttilan Charmtroll "Viku"

Viku asuu myöskin samalla tallilla, joka varmasti on useimmalle teistä tuttukin jo. Tuo pieni pippurinen shettispoju on yhtä hellyttävä kuin äitinsä!

Viku

9. Poni on mukava lenkkeilykaveri

Parasta lenkkeilyseuraa mitä minulla ainakin on ollut (Caron lisäksi). Kävellään usein maastoreittejä mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja hölkkäillään vähät väliä ja poni tulee vierellä kokoajan. Poni viihtyy hyvin maastoillessa ja tutkiessa uutta ympäristöä.

10. Loppuenlopuksi poni on kuitenkin mitä parhain poni opettamaan.

Kaikkien metkujen ja tapahtumien kautta olen oppinut niin paljon poneista, mitä en osaa sanoin kuvailla. En ikinä ole ratsastushistoriassani tavannut yhtä opettavaista eläintä, kuin tämän pienen mötikän. Enkä sitä osaisi sanoin kiittää tästä kaikesta, ja siitä mitä poni tulee vielä opettamaan minulle. 

JOULUKALENTERIN 4.LUUKKU - EPÄONNISTUNEET OTOKSET

Vuosien varrella kuvia ottaessa on tietysti kanssa joukossa niitä epäonnistuneita tai muuten vaan hauskoja kuvia. Nyt tässä luukussa saatte nähdä muutamia näistä erikoisista otoksista!

Mami kato, ollaan ihan saman näköset!

' Kun ei  vaan enään jaksa '

' Hymyile NYT! '

' Etsä viitteis lopettaa sitä kuvaamista ja tuua mulle lisää sapuskaa '

' Vitsi toi aurinko lämmittää ihanasti.. ' 

"No en varmana tule ku sulla on toi raippa!!"

"Pyhh, musti on paljon upeempi ku sinä"

Ottakkee kaikki mallia!

' Mun mami, ei sun!! '

' Nyt se ei salee löydä mua '

' Ei jaksa enään.. '

Lyyli on oikeesti aasi, ollaan aina huijattu teitä.

"eikä D:"

"Rupee vähän tulee nälkä"

"eeww.."

" Kyl tääl viel jotain on"

"En meinannu kaatua!!"

"Mähän tuoksun paljon paremmalta kun sä !!1"

derp ja vakavanaama

"I see you.."

Nähdään seuraavassa luukussa!