JOULUKALENTERIN 10.LUUKKU - TURN BACK TIME; KUKA?

Luukku yhdeksän raottaa teille hieman ovea, kuka tämä mysteeripolle nimeltään Turn Back Time on.

Sanotaanko näin - yksi kilteimmistä hevosista joita olen tavannut.
Turn Back Time a.k.a Lyyli

 Jospa aloitetaan ihan alusta.

Oli kesäkuu vuonna 2011. Etsittiin jälleen Heidin kanssa Uudestakaupungista hoitohevosta Heidille. Yksi ilmoitus loisti ylitse muiden. Tuo ilmoitus sisälsi tiedot kahdesta lämminverisestä, jotka kaipaisivat hoitajaa ja ratsastajaa.
Luettuamme ilmoituksen, soitimme samalla sekunnilla Heidin äidille. Tämän jälkeen soitettiin puhelu hevosten omistajalle, Leilalle.
Seuraavassa hetkessä oltiinkin jo tallin pihalla, innokkaina ja odottavaisina.

Juteltiin omistajan kanssa hetki, ja sovittiin että tullaan seuraavalla kerralla katsomaan hevosiakin kiireisen aikataulun takia. Palattiinkin vähänajan päästä, ja meitä vastassa seisoi upein lämminverinen mitä olen hetkeen nähnyt. Tuo sympaattinen tammamainen neiti - Lyyli, ravasi sinä hetkenä suoraan sydämeeni. Käytiin Zepon ja Lyylin selässä ja siitä alkoikin meidän hepostelu näiden kanssa.

Mentiin ensimmäiset kerrat aina Leilan kanssa tallille. Aluksi oli aina kaameasti säätöä, koska olihan uusi hevonen alla, uusi talli ja uudet ihmiset. Näihin kaikkiin tutustuminen ja tottuminen uusiin rutiineihin oli oman aikansa vaativaa, mutta veroisensa. Jossain vaiheessa laitettiinkin ennen tallille menoa Leilalle viestiä.
"Moi! Olisiko okei, jos mennään Lyyliä hoitamaan ja ratsastamaan yhdessä? Pystytäänkö menemään jo keskenämme vai tahdotko tulla vielä varmistamaan? :)"
"Moi! Voitte mennä yhdessä, laitan teille ohjeet seinälle, niin tiedätte mitä tehdä (:"
Ehkä riemuikkain hetki ikinä. Oltiin pikkuhiljaa ansaittu jopa omistajan luottamus, että pärjätään hevosen kanssa keskenämmekin. Hienoin tunne ikinä!

 Jokainen tallipäivä oli ain uuden oppimista Lyylistä. Opittiin jo vuoden sisällä niin paljon, ettei sitä sanoin voi kuvailla. Meidän tallipäivät oli myös aina ihanan positiivisia ja mukavia, ja aika oikeasti kului liian nopeasti touhutessa tallitöissä ja hevosen puunauksessa. Jossain vaiheessa Janna, meidän kaverimme liittyi mukaan, koska oli kiinostunut hevosista. Nähtiin ekaa kertaa Jannan kanssa tallilla (siis Janna on alunperin Heidin hyvä ystävä, ja tutustuin Jannaan Heidin kautta siis!) ja meilläkin klikkasi heti. Janna alkoi käydä meidän kanssa tallilla, kuvailemassa ja hoitamassa Lyyliä. Muutaman kerran Jannakin kävi Lyylin selässä, kun talutettiin häntä. Aina hymyilyttää, kun muistelee mitä kaikkea ollaan touhuttu yhdessä, ja kuinka hyviksi kavereiksi tultiin tosi nopeasti.

Oli meillä kuitenkin välillä Lyylin kanssa erimielisyyksiä - onhan se eläin, jolla on omat tunteet ja fiilikset. Tammamainen puoli löytyi tosiaan tältäkin neidiltä, ja välillä se osoitti sitä lähtemällä vähän vauhdilla liikkeelle, tai olemalla vähän nyrpeä tietyistä asioista. Tarhaan mentiin välillä astetta lujempaa, ja välillä ravatessa meinattiin lähteä pidemmällekkin juoksulenkille. Kuitenkin nuo pienet erimielisyydet ja luonteen näyttämiset opettivat jälleen uusia asioita Lyylistä.

Vähän päälle kaksi vuotta. Noina aikoina opin paljon uusia asioita hevosista, tallin hoidosta ja muusta tärkeistä asioista. Näistä en voi muuta kiittää, kuin Lyyliä ja Leilaa. Lyylin kanssa meidän tiet erosi 2013 vuoden lopulla, kun tallille ei tullut enää mentyä. Sovittiin kuitenkin Leilan kanssa, että saadaan käydä kattelemassa ja moikkailemassa Lyyliä välillä. Se oli ihanin uutinen hetkeen, koska en tiedä mitä tekisin, jos en näkisi tätä suloisuutta enää. Yksi silti tärkeimmistä hevosista elämässäni, vaikken enään vakkarina hoidakkaan. Parhaimmat kaksi vuotta tuon hevosen kanssa.

ps. noi viestit ei varmaan menneet ihan noin, mutta suurinpiirtein.