Loving You: JOULUKALENTERIN 3.LUUKKU

VUOSI 2008

Oli vuosi, jolloin aloin niinsanotusti hoitamaan Anttilan Geishaa. Alkuaikoina vielä pelkäsin ponia hirmuisesti, joten en voinut kuin harjata Keikkua, ja taluttaa pari metriä. Tällöin kävin erittäin harvoin vielä ponin luona, joten ei paljoa muistoa ole sieltä asti.

VUOSI 2009

Vuosi, jolloin aloin hieman aktiivisemmin käymään. Vietin paljon aikaa mammallani, joten kummitätini kanssa menimme aina ponia hoitamaan, kun en yksin saanut mennä. Kävimme hakemassa aina laitumelta, ja vaadin, että kummitätini taluttaisi, en itse meinaan uskaltanut. Kun kerran talutin ponia yksin, niin jotenkin se sytytti ajatuksen, että tämä poni on se, kenen kanssa haluan jatkaa tätä taluttelua mahdollisimman paljon. Kävin kuitenkin aika harvaan vielä tallilla.

VUOSI 2010

Kaksi vuotta täyteen ! Ponin kanssa jo enemmän tänävuonna aloin puuhata, ja uudenvuodenlupauksena olin luvannut saavani sen pihkulan ponin suitset sen päähän. Niimpä otin itseäni niskasta kiinni, ja pujottelin suitset Keikun suuhun, ja kappas - onnistui ! Kesämmällä kävin viikonloppuina usein Keikun luona kävelemässä. Talvella tein "suuren" ratkasun, ja talutteluretkellä päästin naruista irti - ja kappas, ponihan seurasi ! Näillä jatkettiin, ja tuloksiakin tuli, ja ehkä vihdoin poni saattoi luottakkin minuun, ja minä poniin :--)

VUOSI 2011

Edistymisvuosi. Kolmatta vuotta viedään, ja mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Vietettiin mahtava kesä kotihoodeilla, ja loppukesästä tuli ilmoitus; Geisha muuttaa takaisin Anttilaan. Pienen paniikin seurauksena aloin hätäilemään, etten näe ponia enää ikinä. Muistan vielä, kun pommitin Janitan blogia, Anttilan vieraskirjaa ja kaikkea mahdollista, jos vain saisin jatkaa Geishan hoitamista. Janita laittoikin melkein heti mulle viestiä - ja voitte itse päätellä mikä vastaus oli. Päädyin siis myös osaksi Anttilan jengiä, ja edelleen olen mukana vahvasti.
Vietettiin uskomaton loppukesä anttilalla uusien ihanien ihmisten kera, ja luotiin ihania muistoja, jotka ei tule ikinä katoamaan. Koettiin pientä takapakkia ponin ollessa jo liian riippuvainen kavereistaan, mutta pohjamudista noustiin ylpeästi!

VUOSI 2012
Ekaa vuotta anttilassa oltu, ja paremmin on vain mennyt. Vietin kokonaisen tet-viikon anttilalla, joten vietin ponin kanssa viikon kokonaan. Loppuvuodesta mun kiireet vaan kaatu päälle jatallille meno pätkittyi ikävästi, mutta silti sielä olin ja kävin niin paljon kun vain kerkesin. Kärryiltiin ponin kanssa ekaa kertaa kesällä yhdessä, ja sehän meni loistokkaasti.

VUOSI 2013

Hiljainen vuosi. Tallille menin minkä kerkesin alkuvuodesta. Kesällä kävin myös niin paljoin kun mahdollista vain oli. Loppuvuodesta tarrasin niskasta kiinni, ja päätin lähteä reippaana tallille mahollisimman usein. Miksu ja muut kaverukset tulivat kanssani tallille, joten ei yksin tarvinnut väkerrellä. Vaikka oli niitäkin päiviä, kun sain olla aivan kahdisteen Keikun kanssa. Ja ne ovat niitä parhaimpia.
Tina lähti anttilalta pois hevosensa Mustin kanssa, ja Veera lopetti Klaralla.

Aloin myös satunnaisesti ratsastamaan Putella, ihanalla torinhevostammalla. Montaa kertaa tosin en tuon vuoden aikana kerinnyt sillä käydä, mutta yritin.

#swag ja räkänokka :--(

VUOSI 2014

Tässä sitä nyt ollaan. Kuusi vuotta ollaan väkerretty Keikun kanssa, eikä loppua näy. Joka päivä opin ponista uutta, ja koetaan uusia muistoja. Alkuvuosi oli jälleen tallilla suht hiljaista, mutta loppuvuotta mentäessä olen yrittännyt kerran-kaksi käydä tallilla. Ollaan jälleen tiivistytty Keikun kanssa kokoajan kovemmin, ja parannettu välejä hiljaisesta 2012-vuodesta. En ole koskaan varmaankaan viettännyt yhtä ihanaa vuotta tuon ponin kanssa, kun tämän vuoden. Ollaan tutustuttu jälleen uusiin ihmisiin Anttilan kautta, ja saatu uutta talliseuraa tallille. Pikkuhiljaa hyvä tulee, eikö?